Finlex - Etusivulle
Ennakkopäätökset

15.5.1997

Ennakkopäätökset

Korkeimman oikeuden verkkosivuilla ja vuosikirjassa julkaistut ratkaisut kokoteksteinä vuodesta 1980 alkaen. Vuosilta 1926–1979 näkyvissä on ainoastaan otsikko tai hakemistoteksti

KKO:1997:64

Asiasanat
Oikeudenkäyntikulut, Lapsen huolto ja tapaamisoikeus
Tapausvuosi
1997
Antopäivä
Diaarinumero
S96/1389
Taltio
1626
Esittelypäivä

Ään.

Lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevaa asiaa ei katsottu oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 2 §:ssä tarkoitetuksi asiaksi.

OK 21 luku 2 §

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Hakemus Orimattilan käräjäoikeudessa

A kertoi, että Orimattilan kihlakunnanoikeus oli 11.9.1990 julistamallaan päätöksellä, jonka Kouvolan hovioikeus oli 27.2.1991 pysyttänyt, määrännyt A ja B:n 9.10.1985 syntyneen lapsen C huollon yksin B:lle ja velvoittanut A:n suorittamaan lapselle elatusapua. Hakemuksessaan A vaati lapsen huoltoa ja elatusapua koskevia päätöksiä muutettaviksi siten, että C:n huolto uskotaan yksin hänelle ja B velvoitetaan suorittamaan lapselle elatusapua.

B vaati A:n vaatimusten hylkäämistä. Elatusapuvaatimusta hän vastusti määrältään liian suurena.

Käräjäoikeuden päätös 18.12.1995

Käräjäoikeus katsoi lapsen huoltoa koskevan päätöksen muuttamisen lapsen edun mukaiseksi ja uskoi C:n huollon A:lle. B velvoitettiin suorittamaan C:lle elatusapua. Vielä käräjäoikeus oikeutti B:n pitämään luonaan ja tapaamaan C:sta määrääminsä tavoin.

Kouvolan hovioikeuden tuomio 3.4.1996

B valitti hovioikeuteen vaatien ensisijaisesti A:n hakemuksen hylkäämistä tai jutun palauttamista käräjäoikeuteen uudelleen käsiteltäväksi. Toissijaisesti B vaati käräjäoikeuden määräämän tapaamisoikeuden laajentamista sekä hänen C:lle suoritettavan elatusavun alentamista. A vastasi valitukseen vaatien sen hylkäämistä sekä korvausta vastauskuluistaan 2 867 markkaa laillisine korkoineen.

Hovioikeus, joka hylkäsi valituksen, katsoi, että pääasiaksi katsottavaan lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevaan riitaan oli sovellettava oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 2 §:n säännöstä, jonka mukaan ilman erityistä syytä asianosaisten on pidettävä heille aiheutuneet oikeudenkäyntikulut vahinkonaan. Koska elatusapua koskeva riita koski vain vähäistä osaa koko asiasta, ei ollut myöskään syytä velvoittaa B:sta tällä perusteella korvaamaan osaakaan A:n oikeudenkäyntikuluista. Näillä perusteilla hovioikeus määräsi A:n pitämään hänelle hovioikeudessa aiheutuneet oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

A:lle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan A toisti vaatimuksensa B:n velvoittamisesta korvaamaan hänellä hovioikeudessa olleet oikeudenkäyntikulut korkoineen.

B vastasi valitukseen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 15.5.1997

Perustelut

Lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta voidaan määrätä, paitsi tuomioistuimen ratkaisulla, vanhempien tekemällä sosiaalilautakunnan vahvistamalla sopimuksella. Lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskeva asia ei siten koske oikeussuhdetta, josta lain mukaan ei voida määrätä muutoin kuin tuomioistuimen ratkaisulla, vaikka lapsen huoltoa koskeva asia on tuomioistuimessa käsiteltävä asiana, jossa sovinto ei ole sallittu. Näin ollen asiassa ei miltään osin ole sovellettava oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 2 §:n säännöstä, jonka mukaan asianosaiset saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan, jollei ole erityistä syytä velvoittaa asianosaista korvaamaan osaksi tai kokonaan vastapuolensa oikeudenkäyntikulut.

B on hävinnyt asian hovioikeudessa. Sen vuoksi hän on oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 1 §:n nojalla velvollinen korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa.

Esittelijän mietintö ja eri mieltä olevan jäsenen lausunto

Esittelijä Pulkkinen: Korkein oikeus lausunee ratkaisunaan seuraavaa:

Perustelut

B on hävinnyt muutoksenhaun hovioikeudessa oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 16 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla. Siten hän on oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 1 §:n nojalla velvollinen korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut, ellei asiaa ole katsottava sen laatuiseksi, että siihen on sovellettava oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 2 §:n säännöstä, jonka mukaan asianosainen voidaan vain erityisestä syystä velvoittaa korvaamaan vastapuolensa oikeudenkäyntikulut.

Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 2 § tulee sanamuotonsa mukaan sovellettavaksi asian koskiessa oikeussuhdetta, josta lain mukaan ei voida määrätä muutoin kuin tuomioistuimen ratkaisulla. Lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain 7 ja 8 §:n mukaan lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta voidaan muun muassa nyt tuomioistuimen ratkaisuksi tulleella tavalla sopia ja sosiaalilautakunnan vahvistama sopimus on voimassa ja voidaan panna täytäntöön niin kuin tuomioistuimen antama lainvoimainen päätös. Samoin lapsen elatuksesta annetun lain 7 ja 8 §:n mukaan lapselle maksettavasta elatusavusta voidaan sopia ja sosiaalilautakunnan vahvistama sopimus voidaan panna täytäntöön niin kuin lainvoimainen tuomio. Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 2 § ei siten sanamuotonsa puolesta suoranaisesti sovellu käsillä olevaan asiaan.

Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 2 §:n esitöissä (HE 191/93 s. 11 - 12) on esimerkkeinä lainkohdassa tarkoitetuista asioista mainittu isyyden kumoamista koskevat riita-asiat ja avioeroasiat. Esitöistä ilmenee lainkohtaa säädettäessä lähinnä pidetyn silmällä asioita, joissa oikeudenkäyntikulujen aiheutumista ei ole mahdollista välttää sopimusteitse silloinkaan, kun asianosaiset ovat yhtä mieltä jutun lopputuloksesta. Tällaisissa asioissa on katsottu olevan kohtuullista, että asian ollessa tuomioistuimessa riidaton asianosaiset saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Lain esitöistäkään ei siten ole pääteltävissä, että oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 2 §:n sanamuodostaan huolimatta olisi tarkoitettu tulevan sovellettavaksi lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta sekä lapselle maksettavaa elatusapua koskeviin asioihin, joissa oikeudenkäyntikulujen aiheutuminen on mahdollista välttää sosiaalilautakunnan vahvistamin sopimuksin.

Lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevien asioiden osalta on toisaalta kiinnitettävä erityistä huomiota seuraaviin näkökohtiin. Asia on lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain 10 §:n mukaan ratkaistava ennen kaikkea lapsen edun mukaisesti. Tuomioistuin, jonka on muun muassa tarvittaessa omasta aloitteestaan huolehdittava asiaa koskevan selvityksen hankkimisesta, ei ole asiaa ratkaistessaan sidottu asianosaisten näkemyksiin. Sovinto ei siis tässä mielessä ole asiassa sallittu, eikä asianosaisten vaatimuksilla ja myöntämisillä siten ole samaa merkitystä kuin riitaasiassa yleensä. Asianosaisen mahdollisuudella esittää tuomioistuimessa perusteltu näkemyksensä siitä, miten lapsen huolto ja tapaamisoikeus olisi järjestettävä, on merkitystä asian selvittämisen ja tätä kautta lapsen edun mukaiseen ratkaisuun päätymisen kannalta silloinkin, kun asianosaisen näkemys ei ole ollut tuomioistuimen lopullisen ratkaisun mukainen. Huomioon on myös otettava, että lapsen edun arviointi voi huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevassa yksittäistapauksessa olla vaikeaa, eikä asianosaisen voida kaikissa tapauksissa kohtuudella edellyttää tietävän, mikä on asian oikea ratkaisu ja siten kykenevän sopimusteitse välttämään oikeudenkäyntiä.

Viimeksi mainittujen näkökohtien johdosta on perusteltua katsoa, että yksittäistapauksessa on oltava mahdollista määrätä asianosaiset pitämään oikeudenkäyntikulunsa lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevassa asiassa vahinkonaan. Siten on kaiken kaikkiaan perusteltua tulkita oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 2 §:ää sanamuodostaan huolimatta niin, että lainkohtaa on sovellettava myös lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskeviin asioihin.

Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 2 §:n soveltuessa voi lain esitöiden (HE 191/93 s. 11 - 12) mukaan esimerkiksi silloin, kun asia on riitainen, olla erityisestä syystä perusteltua, että asianosainen velvoitetaan korvaamaan vastapuolensa oikeudenkäyntikulut. Toisaalta nyt on huomioon otettava edellä mainitut näkökohdat, joiden nojalla oikeudenkäyntikulujen kuittaaminen lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevissa riitaisissakin asioissa voi yksittäistapauksessa olla perusteltua.

B on valittanut hovioikeuteen käräjäoikeuden päätöksestä, jolla aikaisemmin hänen huollossaan ollut lapsi on uskottu A:n huoltoon sen jälkeen, kun sosiaalilautakunta on asiaa normaalissa laajuudessa selvitettyään puoltanut huollon uskomista isälle ja asiassa on selvitetty lapsenkin tahtona olevan asua isänsä luona. Valituksessaan B on vaatinut ensisijaisesti lapsen huollon pysyttämistä itsellään sekä toissijaisesti lapsen ja hänen välille käräjäoikeudessa vahvistetun tapaamisoikeuden laajentamista. Hovioikeus ei ole muuttanut käräjäoikeuden päätöstä, joka on jäänyt pysyväksi. Asia on ollut hovioikeudessa riitainen, eivätkä myöskään edellä tarkoitetut oikeudenkäyntikulujen kuittaamista puoltavat seikat kuten lapsen edun selvittämistä ja ratkaisun ennustamisen vaikeutta koskevat näkökohdat ole näissä olosuhteissa muutoksenhakuvaiheessa olleet sillä tavoin painavia, että niiden vuoksi olisi syytä määrätä asianosaiset pitämään oikeudenkäyntikulunsa hovioikeudessa vahinkonaan. Siten on kaiken kaikkiaan oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 2 §:ssä tarkoitettu erityinen syy velvoittaa B korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa siltä osin kuin kysymys on lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta.

Lapselle maksettavan elatusavun osalta kysymys on asiasta, jossa vakiintuneen käsityksen mukaan sovinto on sallittu. Niillä näkökohdilla, joiden perusteella edellä on katsottu oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 2 §:n soveltuvan lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskeviin asioihin, ei ole vastaavaa merkitystä elatusapua koskevan asian ollessa kysymyksessä. Siten B on asian hävinneenä oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 1 §:n nojalla velvollinen korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa siltä osin kuin kysymys on lapselle maksettavasta elatusavusta.

Päätöslauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan siten, että B velvoitetaan suorittamaan A:lle korvaukseksi tämän oikeudenkäyntikuluista hovioikeudessa 2 867 markkaa, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut Korkeimman oikeuden päätöksen antopäivästä.

Presidentti Heinonen: Hyväksyn mietinnön.

Päätöslauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan siten, että B velvoitetaan suorittamaan A:lle korvaukseksi tämän oikeudenkäyntikuluista hovioikeudessa 2 867 markkaa, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut Korkeimman oikeuden päätöksen antopäivästä.

Asian on ratkaissut laamanni Toivola.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Pitkänen, Murto ja Varpila. Esittelijä Tomi Vistilä.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Heinonen (eri mieltä) sekä oikeusneuvokset Haarmann, Tulenheimo-Takki, Wirilander ja Möller. Esittelijä Pekka Pulkkinen (mietintö).

Sivun alkuun